Mä tiedän et se unelmien elämä on tuolla jossain, en vaan nää kun näkökenttää peittää harmaa sumuverho, ei tiedä suuntaa, nytkin harhailen.. mun elämä on yhtä hakuammuntaa. Ahdistaa olla paska, itkettää ilman syytä, tekee mieli juosta elämää karkuun, vituttaa olla tällanen, äklöttää olla tällanen, ihnottaa ja yrjöttää olla minä. Ei voi kattoo ees peiliin ku heti tekee mieli tappaa se monsteri joka mua peilist tuijottaa. Itsetunto nollis ja vaa'an luvut pilvis. Eniten vituttaa se, etten saa mitään ikinä aikaan. Itken ja masennun peilikuvasta ja kaikesta huolimatta en osaa ottaa itteäni niskasta.

Taas yks näit päivii,
millää ei oo mitään välii.
Kävi miten kävi, mä kai synnyin häviin?
[skandaali - ei pysty]

Aina sitä menee ittelleen lupaamaan et 'täst eteenpäin mä skarppaan..' mut toisin siinä aina käy. Osaisimpa olla ihminen joka saa jotain aikaan. En vaan saa otetta mun niskasta, mulla ei taida olla tarpeeks motiivia, tai sit en vaan usko itteeni. Molemman ihan varteen otettavia vaihtoehtoja. Mistä mä motiivia revin? Mistä tankkaan uutta uskoo itteeni? MISTÄ!? MÄ EN ENÄÄN JAKSA OLLA SÄÄLITTÄVÄ PASKA! (kyllä, tää on taas tällanen 'nyyh, nyyh olen säälittävää, säälikää mua' -päivä.) Ehkä mä joskus jaksan taas elää. Nyt mä meen nukkuu ja nukun tän päivän vittuun mun elämästä. Anteeks kiroilu ja turha 'säälin kerjäys'.

____________________________________________________________

~ klo 23

Tänään on syöty taas AIVAN likaaa..
Tänään olen kurkustani tiputtanut omenan, lasi vettä, activia jugurtin, jonkun pihvin (kanaa kai), mikropopcorneja pussillisen, jaffaa ja ehkä appelsiinin (en muista). HUAH! Huomenna vois olla syömättä koko päivä ja tästä eteenpäin en syö enään kuuden jälkeen! Oisin tänäänkin syönyt vain omenan ja juonut lasin vettä jos olisin aiemmin tehnyt kyseisen sopimuksen itseni kanssa. Mutta se jossittelusta, se ei paranna maailmaa.
YHDEN asian tein, josta olen ylpeä.. kävin lenkillä!

Iltaa tunnelmoi : Bob Marley - No woman no cry